Ahvenanmaan asian jälkeen apulaisulkoasiainkomissaari Vyshinski sanoi, että hänellä on vakava asia, Petsamon nikkelikonsessio, jota asiaa Suomen hallitus on viivytellyt kuukausia. Hänellä oli edessään samat muistiinpanot kuin Molotovilla. Hän viittasi suurlähettiläs Crippsin ilmoitukseen ja sanoi, että Suomen hallitus voi asian järjestää, jos tahtoo, mutta ei tahdo, vaan tekee verukkeita. Vastasin, että nikkeliyhtiö on antanut kirjallisesti jyrkän kiellon ja Englannin lähettiläs Helsingissä ilmoittanut vielä äsken, ettei Englanti tahdo konsession siirtoa. Kun näin on, emme voi konsessioasiassa tehdä mitään. Ehdotin pitkäaikaista hankintasopimusta. Huomautukseeni, että emme voi ottaa konsessiota englantilaisilta hra Vyshinski vastasi kysyen, onko Suomi Englannin siirtomaa. Neuvostoliitto on pitänyt Suomea itsenäisenä valtiona ja tahtoo sen itsenäisyyttä kunnioittaa. Hän kysyi, onko tämä lopullinen vastauksemme
lisäten, että siinä tapauksessa Neuvostoliitto on pakotettu ryhtymään asian vaatimiin toimiin. Asiasta jatkui laaja keskustelu, ja hra Vyshinski pyysi minua parin kolmen päivän kuluessa antamaan Suomen hallituksen lopullisen vastauksen. Hankinta-asian piti hän konsessiosta erillisenä asiana. Lupasin parin kolmen päivän kuluessa palata asiaan. Vaikutelmani on, ettei Neuvostoliitto jätä asiaa.
Paasikivi.
Lähde: Ulkoasiainministeriön julkaisuja. Suomen sinivalkoinen kirja II. Dokum. n:o 37. Helsinki 1941.
Takaisin Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa-sivulle
In English